Huomenna olisi vielä hauska päivä. Meille tullaan tuomaan karkkeja! Mutta js ei voi niin sääli.

Tänään olen ahminut ruokaa kun lehmä. Kaduttaa kun mahassa tuntuu läskiltä. 

 :( elämä riepoo minua täydeltä tuutilta. Ei sitä tiedä kauan sitä jaksaa? Hittokun niihin kotibileisiiinkään viiti mennä tän näkösenä!

Kiitos kun ymmärrätte.

ps. Mirtsu olet piristänyt elämääni

Me kuulemma ollaan huomenna menossa kattoo jonkun sukulaisen kersaa. En mä haluas mennä sinne kun siellä on kuitenkin sellainen äärimmäisen onnellinen olotila, ja muo vaan masentais entisestään.

Koitanpa taas saada itseni piristymään. Voin mennä omaan huoneeseeni. Vaikka sekin on todella masentava paikka. Olen aina haaveillut samettilakanoista mutta meillä ei ole niihin muka varaa. Muutenkin huoneeni seinät ovat vain valkoiset. Minulla ei ole edes yhtä paikkaa jossa tuntisin oloni onnelliseksi. Haluaisin saada huoneeseeni romanttisen mutta aavemaisen olon. Paljon mustaa ja punaista. Ja silkkisiä tekoruusuja kaikkialla! Täytyy mennä suremaan taas kurjuutta, mutta kuulemisiin. <3<3<3

Kuulin tänään yhdeltä kaveriltani että hän oli nähnyt minun entisen poikaystäväni kaupungilla kävelemässä. Varmaan sekin jo heti löytänyt uuden paremman tyttöystävän. Minulle kerrottiin myös että viikonloppuna olisi kotibileet. En tiedä viitsinkö mennä. Minua kuitenkin pidettäisiin vain kuokkavieraana. En minä tahdo tahallani pilata muiden hyvää päivää.

palaillaan!

ps. tää on pelastanut mun elämän kun sain kuulla että täällä saa avautua. En tiedä kuinka pohjalle vaipusin jos pitäsin kaiken sisälläni.

Aah, joskus tuntuu siltä että pää hajoaa. En kestä tätä. Kukaan ei välitä musta. Olisi ihana löytää oikeesti ihminen kuka ymmärtäis että elän vitun paskaa elämää. Kaikki vaan vähättelee mun ongelmia. Jätin mun poikaystävän kun sen käytös paljasti ettei se tykkää musta oikeesti. Se väitti että olisin turhamainen ja kaikesta valittaja. Se sattu tosi paljon kun kuulin ton. En voi käsittää miten se ei oikeesti ymmärrä mun kokemaa tuskaa.

Minkä takia kaiken paskan pitää sataa just mun niskaan? Mun kaverit on niin onnellisia. Niillä on aina kaikki hyvin ja elämä hymyilee. Ainoa mikä heidän elämäänsä mättää olen minä. Sain aamulla ihan kauhean ahdistuskohtauksen. Itkin ja raivosin ja olisin voinut tappaa itseni, mutta jokin esti tekemästä sitä. Ehkä ois vaan kaikille parempi et oisin hoitanu homman loppuun. Ehkä mä olen jotenkin erinlainen ihminen, mutten ees tahtos elää tän vanhemmaksi.

Ajattelin että täällä blogissani saisin purkaa kaiken tuskan ja kärsimykseni. Odotan kuin kuuta nousevaa sitä päivää kun löydän ihmisen, joka oikeesti välittää ja jaksaa kuunnella mun hirveää elämää. Paltaan taas täällä <3